15. marraskuuta 2011

Arvonnassa onni potkaisi...


Korin reunalla heilumassa Sigurd, Sidsel, Selma ja Samuel.
Tänään puoliltapäivin arvottiin Toivekoti & Puutarha -lehden vuosikerta, voittajaksi satojen joukosta nousi Maria Toivonen.
Onnittelut! :)

Vastaanotto tällaiselle lehtiarvonnalle oli todella kiva, taidanpa ottaa vuosipäivän perinteeksi. Tämä oli siis Ensimmäinen Jokavuotinen Synttäriarvonta.

Toisesta arvonnasta vinkkaan tässä samalla, Lilianna Lehdokin blogissa uutta kotia etsii nisse-tonttu Sigurd (kuvassa vasemmalla). Voit käydä osallistumassa tästä.

Tervetuloa myös uudet lukijat! :)
Vähitellen Joulua kohti siirrytään, ja seuraavassa postauksessa onkin sitten jouluaiheista kimallusta.

t. Saara

11. marraskuuta 2011

Pumpulinpehmeää

Yksi lempparitavarantoimittajista laittoi tällä viikolla minulle ison paketillisen loppuvuoden uutuuksia: pehmeitä, pastellisia, suloisia pieniä lakanasettejä ja pikkuisia päiväpeittoja! 


Joukossa oli tosi pienen pientä ruutua....

 

...ja vähän isompaa pientä ruutua...


...ja jokaisen lakanapaketin ympärillä tietenkin solmittuna suloiset rusetit.

Muutaman kuvan ehdin napata tänne eilen, vielä kun päivänvaloa riitti. Nämä tulevat sivuille toivottavasti vielä tämän viikon aikana, toivottavasti ehdin. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille, 
t. Saara

9. marraskuuta 2011

Mokalista

Mietin päivänä muutamana, mitkä asiat ovat onnistuneet menemään pieleen tässä verkkokauppiaana ollessa. Suurin osa itse maalaamistani kauhukuvista ei onneksi ole toteutunut, olisi varmaan jäänyt puotipuksun ura lyhyeen.

Alkumetreillä murehdin, että lähettäisin vääriä paketteja väärille ihmisille, tai tuotteista ei pidetä alkuunkaan ja saan kaikki asiakaspalautuksina takaisin, tai että kukaan ei löydä sivuille, tai sivut kaatuvat, tai verottaja vetää maton alta, tai saan selvittää kadonneita lähetyksiä kokoajan, tai, tai, tai...

Pieni lähdössä maailmalle.       Kuvan lähde
Alkuun myös huolehdin ihan tosi paljon, että en saa pakattua tuotteita niin, että ne kestävät kuljetuksen. Pakkasin ja teippasin ja käärin ja rullasin. Sovittelin tuotteet pahvilaatikkoon, sitten vaihdoin isompaan laatikkoon, jotta saan vielä enemmän pehmusteita reunoille, jne.
Voi arvata, että tilausten pakkaamiseen meni todella paljon aikaa. Vähemmälläkin souvilla pärjää nyt, kun olen tajunnut, ettei lähetyksiä sentään prässin läpi ajeta.

Sitä sen sijaan en osannut pelätä, että pakkaan liian vähän tai liian monta tuotetta asiakkaalle. Siis voiko sen helpompaa olla, kuin laskea 1,2,3... no ilmeisesti helpompiakin tehtäviä on, sillä muutaman kerran olen onnistunut sotkemaan numerot.

En myöskään osannut pelätä, että tuote voisi olla rikki jo tehdaspakkauksessa. (Mikä oli tietenkin hölmö oletus.)
Nykyään aikaa menee vähemmän itse pakkaamiseen, mutta enemmän tuotteiden läpikäymiseen.

Olen myös onnistunut sotkemaan vastaanottajan etunimen - mikä on ihan hirmunoloa. Kun kuitenkin tiedän, ettei tule kovin huomioonotettu kuva asiakkaana, jos ei myyjä edes nimeä osaa oikein.


...Tässä ensinnä mieleen tulleita - ja koska olen hyvin hajamielinen kaikesta yrittämisestä huolimatta, niin varaan Mokalistalle vielä osan kaksi. (Toivottavasti jatko-osan ilmestyminen vie kuitenkin hyvin pitkän ajan).

Sitä kauhulla odotellessa, ;))
syysterveisin, Saara

23. lokakuuta 2011

Synttäriarvonnassa sisustuslehti

Hurjan kivaa huomata, että on saatu uusia lukijoitakin. Tervetuloa mukaan!
Puoti täyttää näin loppuvuodesta kolme vuotta, ja synttäriarvonnassa on Toivekoti & puutarha -lehden vuosikerta yhdelle onnekkaalle.
...Lehti on sisustusjuttuja ja puutarhurointia, vähän kuten tässä BR:n kahvihuoneessa, joten ajattelin siksi olevan sopiva palkinto tällä kertaa.
 (Oikea "syntymäpäivä" on joko lokakuussa, jolloin kauppa sai y-tunnuksen, tai joulukuussa, jolloin verkkokaupan sivut avautuivat. En tiedä kumpi sitten olisi oikeampi juhlapäivä, niin juhlistellaan vaikka tässä välimaastossa eli marraskuussa. ;))
Arvonta on 15.11, onnea kaikille osallistujille! :)
t. Saara

11. lokakuuta 2011

Säkenöintiä

Viime vuonna näihin aikoihin otin myyntiin vain muutamia köyhänhopeisia tuikkuja, aina tyylikkäältä Miss Étoilelta. Nyt tuplasin- triplasin- eikun nelistin (?) hopeisten määrän, ja kuormalavallinen wanhaa hopeaa saapui tällä kertaa toiselta tanskalaiselta merkiltä, Madam Stoltzilta.(Olen vihdoin oppinut kirjoittamaan nimen oikein.)


Niin pieniä, mutta niin nättejä. ;)


Kirjoitin jo FB:n puolellekin, miten nämä tuntuvat "valaisevan" jopa ilman kynttilää. Ei tarvita kuin muutama auringonsäde.


 Toiset ovat kokonaan hopeanvärisiä, toiset sisältä kullanruskeita. Väri mietitytti ennen kuin tilasin, mutta se oli kuin olikin luonnossa tosi kaunis ja sopii syksyyn oikein hyvin.
Tunnelmallisia syysiltoja, 
t. Saara

ps. kaktusviljelmä voi toistaiseksi oikein hyvin. ;))

19. syyskuuta 2011

Kaktusviljelmä

Syksy taitaa olla se toiseksi huonoin aika istuttaa kaktuksia... vaan kun tuo iso mammakaktus tekee mukuloita yhtenään, niin eihän niitä raaski poiskaan laittaa... Istuttelin ne pieniin sankoihin, valitsin nyt punaiset. Jospa ne olisivat joulun alla hengissä, niin voin antaa ne (pikkupikku)joululahjoina eteenpäin. 

 Kesällä oli kaksi pientä nuppua ja monta pientä piikkipalloa.

Nuput aukesivat vaaleanpunaisina...

 ...loputkin mukulat poimittiin ja tökättiin multaan.

Ja tadaa - pikkukaktuksia sankoin joukoin!

Pikkupiikkiäiset saavat joulukuussa uusiin koteihin lähtiessään tonttulakit päähänsä. 
Ehkä vähän pumpulipartaakin.

Syksyiset terveiset, :)
Saara

9. syyskuuta 2011

Pieni määrä uutta

Ekopuuvillan kapea valikoima laajeni hiukkasen, kun uusimpana lisäyksenä tulivat nyt beiget Vivi -verhot. Sävyltään ne sopivat monenlaiseen sisustukseen: vaaleanharmaata, beigeä ja hillittyjä kuvioita.


Nämä ekologiset puuvillatuotteet ovat yksi osa valikoimia, jonka toivon laajenevan jatkossa enemmän... ja valmistajilla onkin jo jonkun verran aiempaa enemmän vaihtoehtoja tarjota.

Syksyyn on myös tilattu saapuvaksi villahuopia Tanskasta ja tietenkin tuikkuja ja kynttilänjalkoja. Tänä vuonna suurin osa tuikuista on Madam Stoltzilta.


Villahuovistakin voisin laittaa kuvan, mutta kun en muista mitähän malleja tilasinkaan. ;) Aina onnistun pitämään itseäni jännityksessä...

(Loppusyksystä puoti täyttää muuten jo kolme vuotta. Ajatella! ;)) Jotain kivaa on tiedossa tuolloin...)

Tunnelmallisia iltoja,
t. Saara

28. elokuuta 2011

Viimeinen kesäviikonloppu & Qwenselin kahvila

Kävimme katselemassa purjelaivoja Culture Tall Ship´s  -tapahtumassa... onhan ne vaan aina yhtä hienoja!

 Kuvia ei tullut juurikaan otettua tällä kertaa, ehkä pitäisi useamminkin tehdä niin, että nauttii vain näkemästään eikä keskity epäolennaiseen, siihen kameran oikeinpäin pitämiseen.

Purjelaivojen lisäksi, kahvisiepon mieleen jäi vähintään yhtä hyvin  Cafe Qwensel.
Aurajoen rannalla on punainen vanha puutalo, jossa on harmaat ikkunaluukut. Tämän Apteekkimuseon takana on, ihan kuin piilossa, idyllinen pihapiiri 1700-luvulta.


Porttikongista kuljetaan sisäpihalle...
...ja eteen aukeaa näkymä keskeltä Turkua. ;) 
(Miten voikaan löytyä tällaista ihan keskeltä kaupunkia.)
Punaisten puutalojen keskellä kelpasi kaffetta maistella.:)
Myös kesäkahvilan tarjoomukset olivat wanhan ajan henkeen tehtyjä. Omppupiirakka oli suussasulavaa, palvelu ystävällistä, siellä täytyy käydä uudestaan. Monta kertaa.
Ja tosiaan, kolme yötä syksyyn on, laskin aivan itse äsken... Eli syyskuun puolella kuullaan taas, :)

t. Saara

9. elokuuta 2011

Elokuun kuutamoilla

Jo astuttiin elokuun puolelle, miten aika valuukaan sormien välistä...

Nyt täällä ovat jo ne elokuun tunnelmalliset ja tummuvat illat, ja heinäsirkkojen loppukesän yökonsertit. Sirkkojen äänen määrästä päätellen konsertit ovat viimeistä paikkaa myöten loppuunmyydyt...  melkein trooppinen on tuo siritys :)

Synttärini olivat nyt elokuussa, enpä niitä ehtinyt erityisesti juhlia (jos niitä nyt enää muutenkaan juhlittaisiin, heh!). Muistan kun olin pieni ja yhden kaverini äiti sanoi syntymäpäivästäni, oi, ihanaa kun saat juhlia elokuun kuutamoilla! En tajunnut tuota lausetta silloin ollenkaan, kun taisi nukkumaanmenoaikakin silloin olla paljon ennen kuun nousua... ;) (...Ja nyt on jo niin wanha että nukahtaa muuten vaan niin aikaisin, ettei kuuta paljon ihastella...:)

Kiire on ollut (taas), kun uutta tavaraa on tullut harva se päivä, joten olen mennyt viimeaikoina kuin viitapiru pahvilaatikoiden välissä...

 
Jokunenkin kuormalavallinen uutuuksia on saatu järjestettyä hyllyille ja suurin osa valokuvattu esille... ihan viimeisimpänä näitä Lyhtytalon ihania tunnelman tuojia. Vielä jokunen heppa-aiheinen torkkupeitto odottaa kuvaajaa.

Tunnelmallista alkusyksyä, :)
t. Saara

7. heinäkuuta 2011

Kiitos palautteesta :)

Nyt puodissa on ollut muutamia viikkoja käytössä luotettava.fi -palautekanava, ja muutamia arvosteluja olen sitä kautta saanutkin.

Aiemmin haalin palautetta yhteydenottolomakkeen kautta, ja siellä oli alkuun tosi hiljaista. Kunnes laitoin siellä kuukausittaisen arvonnan pystyyn. Palautemäärä nousi useisiin satoihin kuukaudessa, mutta 99% palautteenantajista ei ollut koskaan asioinutkaan puodissa, osallistuivat vain arvontaan. :/

Nykyisessä palautesysteemissä kuka tahansa, myös "ohikulkija" voi peukuttaa.
Facebookiin kirjautunut voi antaa kirjallista palautetta omalla nimellään.
Ja puodista tilannut voi antaa "tähtiä" asteikolla 1-5 sekä kirjallisen palautteen, omalla nimellä tai nimimerkillä.

Palautteet ovat laittaneet myös miettimään miten asiakaspalvelu ymmärretään, ja miten eri tavoin se koetaan verkkokaupassa. Verkkokaupan asiakaspalvelua ovat näkyvillä olevat toimituskulut, toimitusehdot, riittävät tuoteselostukset, ohjeet mahdollisille palautuksille, sähköpostikirjeenvaihto, tilausvahvistuksen toimittaminen,...
Joillekin miinus voi olla konkreettisen asiakaskohtaamisen puuttuminen.
Kasvokkain kun ei tavata ja valitettavasti en voi puhelinnumeroa pitää esillä (vaikka kuluttajavirasto näin ohjeistaa), sillä olen töissä myös puodin ulkopuolella, enkä sen vuoksi voi pitää säännöllistä puhelinaikaa.

***
Lämmittää kyllä mieltä, kun jotain on osannut tehdä oikein, ja että asiakas näkee vaivan kirjoittaakseen tästä vielä takaisinpäinkin. Kiitos ihan kaikille palautetta antaneille! :)


Helteisen aurinkoista heinäkuuta kera köynnösruusujen, :)
t. Saara

26. kesäkuuta 2011

Burgundy Rosen kasvihuoneesta

Eli oikeasti vain pihalta... keskikesän värejä :-)


Sateessa räystynyttä aniliininpunaista. 
Alareunassa pilkottavat keltaiset ja oranssit siperianunikot ovat tietenkin valittu sävy sävyyn tässä kukkapenkissä asuvien rantakäärmeiden kanssa.

Lisää sateen alla väsynyttä sakkia.
Aniliininpunaisella pionilla ei ole nimeä, 
mutta se on asunut samalla paikalla varmaankin kymmeniä vuosia...


Tällä pionilla sen sijaan on nimi, Charlie´s White.


Keskusta on täynnä sulkia. 


Tälläkin on nimi, Moonriver. 
Ei uskoisi että muuttuu vielä kuunsillan sävyiksi tuo. ;))


Sarah Bernhardt. Tuoksuu parfyymilta...



Angel´s Cheeks toissapäivänä...

Ja tänään. 
Ihan kuin hattaraa, tai kermavaahtoa, tai pumpulia, silkkisen pehmeää...


...kyllä se on kermavaahtoa, mansikalla värjättyä.


Ja "hyvin hoidetuista" kukkapenkeistä löytyy myös näitä. 
Kaikki muut paitsi aniliininpunainen vanharouva (ja ahomansikat) ovat 
löytäneet tiensä meille Pionien kodista Taivassalosta.  
En uskalla käydä siellä, sillä meille ei taida enempää pioneita mahtua.
(Haluaisin kyllä lisää valkoisia...)

Hyvää Juhannusta vielä kaikille. :))  t. Saara

11. toukokuuta 2011

Vaaleanpunainen vyörytys


 Paketillinen kivoja Cotton Candy -tekstiileitä ja suloisia
tilkkutyynyjä Anne-Marilta saapui eilen.
Paketista löytyi vaaleanpunaista monessa eri sävyssä...

Enimmäkseen lapsille, miksei aikuisillekin. :)

Voiko tilkkuja olla liikaa... no ei! ;) 


Näteimmillään nämä olisivat taas ihan luonnossa, 
kylmänkalsean näytön kautta ei herkulliset värit pääse oikeuksiinsa, 
ei vaikka miten yrittäisi tekstin välityksellä sokeroida. ;)) 

Näitä nyt saapuneita tilkkutyynyjä saa paitsi BR:ltä,
myös Anne-Marin putiikista La Filiasta
Poiketkaa jos Mäntsälän suunnalla liikutte... :)


Aamusta iltaan paketoitu ja kuvattu ja tsuumailtu, nyt ansaittu tauko telkkarin ääressä. ;) 

t. Saara

19. huhtikuuta 2011

Mistä tietää että kevät on täällä?



Harmaista ikkunoista, venyneistä versoista...


 Ensimmäisistä ujoista sinivuokoista...


Ja siitä, että autiomaa alkaa vähitellen vihertää.


Murattikin selvisi talven yli!


Tähän kasvaa vanha ja suuri pioni, kuten
joka kevät, luultavasti jo kymmenien vuosien ajan...

Odotin hetkenä minä hyvänsä, kun konttasin maassa ja versoja tsuumailin, milloin vastaan kurkistaa keltaposkinen kaveri. Eipä kurkistanut, rantakäärmeet taitavat odottaa vielä lämpöisempää ilmaa. Onneksi, olisi varmaan mennyt kamera väärään kurkkuun... ennenkuin heihin taas tottuu. ;)

Aurinkoisia kevätpäiviä,
t. Saara

16. huhtikuuta 2011

Pieni yritys, kiva yritys?


Seurailen aika tiiviisti mitä yrittämisestä kirjoitellaan, tai millainen ilmapiiri on yrittämisen suhteen. Mietin kovasti suhtautumista myös kun laitoin nettikaupan yhteyteen blogin pystyyn, onkohan se hyvä vai huono juttu... yrittämisen alleviivaaminen ei aina saa positiivista vastakaikua.
Viimeisin silmiin osunut blogikirjoitus, Miksi pieni olisi kaunista, sai taas miettimään tätä aihetta... ainakaan hyvin ei saisi blogistin mielestä mennä, muuten ärsyttää kovin monia. Menestystarinoista ei pidetä, ja jos sattuu pärjäämään, niin naapuria alkaa närästämään.

Vain pienikö on sitten kaunista? Pieni yritystoiminta voi olla helpommin lähestyttävää, kun se on vähän kotikutoista (ainakin minulla näin), sympaattista kun on vähän "yritelty", ja kompastumisia odotetaan mielenkiinnolla, kun niitähän tulee. ;))
Kuitenkin yrittäjistä usein puhutaan kuin yhtenä, kollektiivisenä joukkona, näkemättä eroa pienen ja ison yrityksen välillä. Siinä on suuri ero, onko johdettavana vain "minä itte" vai lisäksi kymmeniä tai satoja muita.


Olen tässä bloggailukuukausien aikana huomannut, että aiheeseen on vaikea tuoda mitään uutta, yrittämisestä puhutaan ja kirjoitetaan jo paljon. Asiakaspalvelusta ja markkinoinnista kirjoitetaan jo ihan tosi paljon. Onhan tarjottavana sentään oma näkökulmani, joka kyllä tuppaa helposti kääntymään pelkäksi ruikutukseksi ...on kiire, on tekemistä, paperityöt seisoo. Yritän varoa valittamasta liikaa, koska se ei ole koko totuus. Oikeasti kun tykkään tästä työstä. Ehkä ruikuttaminen näppiksen äärellä johtuu siitä, ettei yksin töitä tekevällä ole sellaisia työkavereita, joille nämä ongelmat olisivat samoja, eikä ketään kahvinkeittimen luona kelle valittaa, niin tulee toisinaan valitettua tänne lukijoille. (Pah, sehän on tylsää luettavaa! Yritän jatkossakin säädellä valittamisen määrää!)

Silläkin uhalla, että yritysblogina alkanut kahvihuone kääntyy koti-, sisustus-, kahvinkeitto- ja luontokuvajuttujen kautta arvontavinkkiblogiksi, laitan vielä yhden arvontavinkin, kun se nyt aiheeseen sopii: nyt voit voittaa oman osakeyhtiön. http://vaikeintaonaloittaminen.fi/

...en kuitenkaan ihan allekirjoita, ettäkö aloittaminen olisi kaikkein vaikeinta. Vaikeampaa on saada toiminta plussan puolelle. Mutta mikä jottei sekin helpotu, jos tuon tarjotun mainoskampanjan voittaa itselleen. ;)

Hyvää viikonloppua, :)
t. Saara

8. huhtikuuta 2011

Sirpaleen verran onnea

Kaikki varmasti tietävät sananlaskun... tuleeko onnea sitä enemmän, mitä enemmän tulee sirpaleita? Onnea ei nyt sitten tullut kuin ihan vähän, yhden lohkeaman verran. Onneksi tuo lohjennut partaveitsimäinen lasisoiro ei ollut pudonnut lattialle tassujen sekaan.
 Rikki on, ihan kuvan kanssa. 

Lasikupu oli pysynyt ehjänä mikron päällä (hullu! ajattelen nyt) jo viikkotolkulla. Se "etsi paikkaansa" eli en raaskinut pistää kaappiinkaan, kun sinne se olisi unohtunut... enkä keksinyt sille käyttöäkään, joku taimien kasvatus oli ajatuksissa joskus, mutta toteutus ... öh, "haki muotoaan". Lasikupu sitten "löysi paikkansa" mikron vierestä keittiötasolta, johon sen oli koiranrotkale tönäissyt. Alta se ei ollut löytänyt mitään syötävää, vaikka ruoka varmaan toiveissa oli. (Jos lasin läpi ei näy mitään herkkuja, niitä saattaa silti löytyä, jos lasin kaataa nurin. Koirathan ovat Superneroja.)

 En oo koskaan mitään tehnyt ikinä.

No vähän tönäsin, ku mulla oli pikkasen nälkä.

Ehkä onni oli siinä, ettei tosiaan hajonnut mitään muuta kuin lasia, mutta harmi sekin. Ostin sen joskus ensimmäisinä vuosina täällä asuessa, putiikista Tre Små Rum. Putiikki on sittemmin muuttanut, vielä entistä idyllisempään ympäristöön. Lienee ensimmäisiä ellei ihan ensimmäinen? valkoisen shabby chic -tyylin tuojista Suomeen. 
Aasinsilta ei ollut tarkoituksellinen, mutta sellainenhan tähän tuli... siispä, toivottelen enemmänkin kuin sirpaleen verran onnea kaikille, jotka Lilianna Lehdokin blogissa käyvät osallistumassa. ;)) Arvonta on vielä 11.4. asti ja palkintona tällä kertaa on 50 euron lahjakortti BR:lle.
Onnea ja lycka till, :)

t. Saara

26. maaliskuuta 2011

Kukkia kankaalla

Kukkapaljous vilistää silmissä, kun olen selannut jonkunsataa valokuvaa läpi, ja yrittänyt valita niistä parhaimmat / kuvaavimmat sivuille. Eli odotetut kevään tikkipeitot vihdoin saapuivat. :)

Romanttisia ruusuja...


...ja koukeroisia kukkakoristeluita ;)

Yksi mytyssä...


...toiset pinossa.

Oli pitkästä aikaa taas työn ja tuskan takana saada edes jotensakin edustavia kuvia. Kun sävy vaihtuu luonnonvalossa ja keinovalossa, kumpi on oikeampi?
Peittoa kuitenkin varmaan käytetään sisällä, keinovalossa. Mutta kun se on keino.
No, pienet oli murheet, sain kuitenkin jotain aikaiseksi.
Ei mitään ahaa-elämyksiä, vaan tylsän esittäviä tuotekuvia ilman luovuutta...

Luovuudesta puheen ollen, tutustukaapa tähän blogiin :)  VMSomⒶ KOPPA

...Useinkin keväällä tulee inspiraatio (myös kuullut perspiraatiosta tai transpiraatiosta) tehdä jotain uutta. Tai usein ja usein. Maalaustarvikkeeni ovat kadonneet parin-kolmen viimeisimmän muuton aikana pikkuhiljaa pienempiin osiin, löytyisikö enää pari pensseliä, jos oikein etsisi? Pitäisi löytää myös ensin se oma kadonnut luovuus. Se on ollut hukassa tismalleen... 9 vuotta. Se loppui kuin seinään, kun vihdoin valmistuin. Monelle olen kuullut käyvän samoin, eri aloilla. Tekeminen joka oli hauskaa, muuttui pakkopullaksi, kun sitä lähti opiskelemaan ammatiksi.

Vai olenko ollut kokonaan "tekemättä mitään", lasketaanko valokuvien näppääminen? No, ei lasketa ihan noin vain... syvälle juurtui aikoinaan ajatus, että vain mustavalkoinen ja itsekehitetty kuva on uuden tekemistä, ja onhan se tosi erilaista verrattuna tähän digistelyyn. Tummuudet ja kontrastit säätyy koneella, eikä enää tarvitse käsin askarrella pimiössä. Siis hetko, miltä tämä kuulostaa? Olenko vanha?? "kyllä me ennen... ja nykyään vaan koneet..." Voihan elämä.

Niin tai näin, näissä puodin kuvissa ei taiteellisuus paista eikä vissiin ole tarkoituskaan. ;))

Aurinkoista viikonloppua, :)
t. Saara

19. maaliskuuta 2011

Samaan aikaan toisaalla...

Pari linkkilöytöä kuluneilta viikoilta... ei huonoja uutisia, vaan nyt jotain kevyttä. :)

Lilianna Lehdokin blogissa on meneillään arvonta, palkintona Sanna Rinne Shopin lahjakortti. Persoonallisia ja ekologisia vaatteita, kannattaa vilkaista linkin takaa!

Arvonnat on aina kivoja, ne vain tuntuvat jäävän (itselläni) kaiken muun jalkoihin. Eli melko harvoin saa niitä järjestettyä... FB-profiilissa uinuu kyllä tälläkin hetkellä arvonta, jonka päivämäärä on arvoitus... arpaisen heti, kun on maaginen 500 tykkääjää kasassa. Tosin taitaa olla niin iso luku, että se nyt vaan kestää. Ja olisiko palkinto tällä kertaa jotenkin vähemmän kiinnostava, että senkin takia arvonta vain venyy... vaikka itse palkinnosta pitäisinkin. :)

Ja toinen löytö, jonka FB:iin jo linkitin - Markus Kajon blogi. Ei voi olla hihittelemättä, tuo huumori osui ja upposi. Kissa- ja koiraihmiset, lukaiskaapa Poliisieläinvaihtoehto.

Mutta mitäs harmauteen kuuluu... Tänään olisi tarkoitus saada varastokirjanpitoa kuosiin. Aina ja ikuisesti se osa tästä duunista, mikä jää roikkumaan, tehdään kun ehditään, ja vielä kaipaisi jotain inspiraatiotakin, että saisi aloitettua.
Eilen siivosin keittiön kuivaruokakaapit, jotta välttyisi näiltä paperihommilta. Voi olla että tänäänkin keksin jotain "mielenkiintoisempaa"...

Kuullaan taas,
t. Saara

9. maaliskuuta 2011

Kevätauringon haalistamaa


Nyt piti päästä tummanruskeasta eroon ihan monella tavalla... blogin tapetti vaaleni, aikas valoisan näköinen tuli (olispa oikeakin tapetointi yhtä helppoa) ja oma pää vaaleni jo jonkun verran - parin viikon päästä vielä lisää. Blogin kuva vaihtuu vasta kun lopputulos on valmis. ;)

Tähän aikaan vuodesta on ennenkin tullut kipinä lähteä kampaajalle, muutoin sitä käykin aika harvoin, kun pitkiä hiuksia ei juuri edes huomaa... ennenkuin muistuttavat risuluutaa. Mutta taitavat kädet saavat ihmeitä aikaan, kiitos Anna´s kampaamolle. :)

Ja laskiainenhan jatkuu niin kauan kuin pullia on. (...Ai kuuluisiko siihen mäenlaskukin?)



Aurinkoista iltapäivää,

t. Saara