Kaktusviljelmä

Syksy taitaa olla se toiseksi huonoin aika istuttaa kaktuksia... vaan kun tuo iso mammakaktus tekee mukuloita yhtenään, niin eihän niitä raaski poiskaan laittaa... Istuttelin ne pieniin sankoihin, valitsin nyt punaiset. Jospa ne olisivat joulun alla hengissä, niin voin antaa ne (pikkupikku)joululahjoina eteenpäin. 

 Kesällä oli kaksi pientä nuppua ja monta pientä piikkipalloa.

Nuput aukesivat vaaleanpunaisina...

 ...loputkin mukulat poimittiin ja tökättiin multaan.

Ja tadaa - pikkukaktuksia sankoin joukoin!

Pikkupiikkiäiset saavat joulukuussa uusiin koteihin lähtiessään tonttulakit päähänsä. 

Ehkä vähän pumpulipartaakin.

Syksyiset terveiset, :)

Saara

Elokuun kuutamoilla

Jo astuttiin elokuun puolelle, miten aika valuukaan sormien välistä...

Nyt täällä ovat jo ne elokuun tunnelmalliset ja tummuvat illat, ja heinäsirkkojen loppukesän yökonsertit. Sirkkojen äänen määrästä päätellen konsertit ovat viimeistä paikkaa myöten loppuunmyydyt...  melkein trooppinen on tuo siritys :)

Synttärini olivat nyt elokuussa, enpä niitä ehtinyt erityisesti juhlia (jos niitä nyt enää muutenkaan juhlittaisiin, heh!). Muistan kun olin pieni ja yhden kaverini äiti sanoi syntymäpäivästäni, oi, ihanaa kun saat juhlia elokuun kuutamoilla! En tajunnut tuota lausetta silloin ollenkaan, kun taisi nukkumaanmenoaikakin silloin olla paljon ennen kuun nousua... ;) (...Ja nyt on jo niin wanha että nukahtaa muuten vaan niin aikaisin, ettei kuuta paljon ihastella...:)

Kiire on ollut (taas), kun uutta tavaraa on tullut harva se päivä, joten olen mennyt viimeaikoina kuin viitapiru pahvilaatikoiden välissä...

 

Jokunenkin kuormalavallinen uutuuksia on saatu järjestettyä hyllyille ja suurin osa valokuvattu esille... ihan viimeisimpänä näitä Lyhtytalon ihania tunnelman tuojia. Vielä jokunen heppa-aiheinen torkkupeitto odottaa kuvaajaa.

Tunnelmallista alkusyksyä, :)

t. Saara

Burgundy Rosen kasvihuoneesta

Eli oikeasti vain pihalta... keskikesän värejä :-)

Sateessa räystynyttä aniliininpunaista. 

Alareunassa pilkottavat keltaiset ja oranssit siperianunikot ovat tietenkin valittu sävy sävyyn tässä kukkapenkissä asuvien rantakäärmeiden kanssa.

Lisää sateen alla väsynyttä sakkia.

Aniliininpunaisella pionilla ei ole nimeä, 

mutta se on asunut samalla paikalla varmaankin kymmeniä vuosia...

Tällä pionilla sen sijaan on nimi, Charlie´s White.

Keskusta on täynnä sulkia. 

Tälläkin on nimi, Moonriver. 

Ei uskoisi että muuttuu vielä kuunsillan sävyiksi tuo. ;))

Sarah Bernhardt. Tuoksuu parfyymilta...

Angel´s Cheeks toissapäivänä...

Ja tänään. 

Ihan kuin hattaraa, tai kermavaahtoa, tai pumpulia, silkkisen pehmeää...

...kyllä se on kermavaahtoa, mansikalla värjättyä.

Ja "hyvin hoidetuista" kukkapenkeistä löytyy myös näitä. 

Kaikki muut paitsi aniliininpunainen vanharouva (ja ahomansikat) ovat 

löytäneet tiensä meille Pionien kodista Taivassalosta.  

En uskalla käydä siellä, sillä meille ei taida enempää pioneita mahtua.

(Haluaisin kyllä lisää valkoisia...)

Hyvää Juhannusta vielä kaikille. :))  t. Saara

Mistä tietää että kevät on täällä?

Harmaista ikkunoista, venyneistä versoista...

 Ensimmäisistä ujoista sinivuokoista...

Ja siitä, että autiomaa alkaa vähitellen vihertää.

Murattikin selvisi talven yli!

Tähän kasvaa vanha ja suuri pioni, kuten
joka kevät, luultavasti jo kymmenien vuosien ajan...

Odotin hetkenä minä hyvänsä, kun konttasin maassa ja versoja tsuumailin, milloin vastaan kurkistaa keltaposkinen kaveri. Eipä kurkistanut, rantakäärmeet taitavat odottaa vielä lämpöisempää ilmaa. Onneksi, olisi varmaan mennyt kamera väärään kurkkuun... ennenkuin heihin taas tottuu. ;)

Aurinkoisia kevätpäiviä,
t. Saara

Sirpaleen verran onnea

Kaikki varmasti tietävät sananlaskun... tuleeko onnea sitä enemmän, mitä enemmän tulee sirpaleita? Onnea ei nyt sitten tullut kuin ihan vähän, yhden lohkeaman verran. Onneksi tuo lohjennut partaveitsimäinen lasisoiro ei ollut pudonnut lattialle tassujen sekaan.

 Rikki on, ihan kuvan kanssa. 

Lasikupu oli pysynyt ehjänä mikron päällä (hullu! ajattelen nyt) jo viikkotolkulla. Se "etsi paikkaansa" eli en raaskinut pistää kaappiinkaan, kun sinne se olisi unohtunut... enkä keksinyt sille käyttöäkään, joku taimien kasvatus oli ajatuksissa joskus, mutta toteutus ... öh, "haki muotoaan". Lasikupu sitten "löysi paikkansa" mikron vierestä keittiötasolta, johon sen oli koiranrotkale tönäissyt. Alta se ei ollut löytänyt mitään syötävää, vaikka ruoka varmaan toiveissa oli. (Jos lasin läpi ei näy mitään herkkuja, niitä saattaa silti löytyä, jos lasin kaataa nurin. Koirathan ovat Superneroja.)

 En oo koskaan mitään tehnyt ikinä.

No vähän tönäsin, ku mulla oli pikkasen nälkä.

Ehkä onni oli siinä, ettei tosiaan hajonnut mitään muuta kuin lasia, mutta harmi sekin. Ostin sen joskus ensimmäisinä vuosina täällä asuessa, putiikista Tre Små Rum. Putiikki on sittemmin muuttanut, vielä entistä idyllisempään ympäristöön. Lienee ensimmäisiä ellei ihan ensimmäinen? valkoisen shabby chic -tyylin tuojista Suomeen. 

Aasinsilta ei ollut tarkoituksellinen, mutta sellainenhan tähän tuli... siispä, toivottelen enemmänkin kuin sirpaleen verran onnea kaikille, jotka Lilianna Lehdokin blogissa käyvät osallistumassa. ;)) Arvonta on vielä 11.4. asti ja palkintona tällä kertaa on 50 euron lahjakortti BR:lle.

Onnea ja lycka till, :)

t. Saara

Auringontuoksua

Eilen sain postissa makeat ja herkulliset tuoksut Pienestä Tuoksukaupasta. Päärynää -nam, ruusua, tangeriinia... ja vaniljaa, supernam!

Kuivattelin mandariinin siivuja ja vanhemman postauksen ruusunterälehtiä (kun semmosia varmaan kuuluu hajustesekoituksissa olla) ja laitoin kaikki yhteen kasaan, päälle tangeriinituoksua. Reilusti. Tietysti sitä meni vähän liikaa kun se oli niin herrrkullista.



Huolella Aseteltu Hajustesekoitus (hah) on nyt ikkunalaudalla tuoksuttelemassa.



Tippapullossa luki, että kosmetiikkakäyttöön, mutta kai vissiin se huonetuoksunakin menee... Kosmetiikan valmistamisen jätän suosiolla osaajille. Viimeeksi kun ostin hajusteita ja yritin tehdä valmiista saippuamassasta tuoksusaippuaa, epäonnistuin surkeasti. Tuoksuihan se kyllä, niin paljon että sillä olisi karkoittanut tuholaisia. Laventeli on pieninä määrinä raikas tuoksu, mutta tohkeissani laitoin saippuan sekaan niin paljon laventelia, että haju ihan kuvotti, ja niin paljon punaista väriainetta, että palasaippuoiden ulkomuotokin oli kuin lihatiskiltä. No ehkäpä toisella kertaa voisi onnistuakin, mutta jospa kuitenkin pitäydyn helpommissa jutuissa; mandariinia osaan jotenkin kuivata, onnistuupa joskus ihan vahingossakin. (Tosin kuvan mandariinit olisi voineet varmaan olla kuivempiakin.)
Ja sitten pirskottelen tuoksuvia vain sinne tänne tuonne enkä edes yritä sekoittaa niistä mitään.

Kevätaurinkoa odotellessa... :)
t. Saara