"Pienet yritykset hukassa somessa"

Jo vanha uutinen, josta piti kirjoittaa heti kun se julkaistiin, mutta blogipäivitys jäi luonnoksen asteelle - kävi juurikin kuten artikkelissa pienyrittäjien sanotaankin toimivan. ;) Emme panosta tarpeeksi someen.
Ylen uutinen: pienet yritykset hukassa somessa

Facebook, blogi ja twitteri vaativat tuon uutisen mukaan aikaa, aktiivisuutta, ennakkotyötä. Niinpä... Ja itselläni Facebookin ja blogin päivittäminen on kiinni ihan vain ajasta. Ei ole kyse mielenkiinnon puutteesta tai siitä, ettenkö ymmärtäisi tällaisen viestinnän merkitystä.

Edelliset vuodet tein kahta työtä eli kutakuinkin ympäripyöreää päivää, ja jos vaihtoehtona on sänkyyn kaatuminen ja edes kuusi tuntia koomaunta, toisena vaihtoehtona vielä koneen ääreen istuminen ja somessa sompailu, niin ei tarvinne arvata kumpi vei voiton.
Tässä kuussa olen ehtinyt kuitenkin jopa kolme blogipäivitystä! Ylläolevan artikkelin mukaan sopiva blogipäivitystahti olisi pari kertaa viikossa, eli vielä on varaa kiristää tahtia.

Luulen että hyvinkin monella yksinyrittäjällä on sama ongelma. Kokoaikaisilla yrittäjillä vielä enemmän, kuin kaltaisellani osa-aikaisella. Ei yksinkertaisesti ehditä panostaa someen, ainakaan kunnolla, kun yrityksen kaikki työt ovat yhden ihmisen harteilla. Tämä todellisuus tuntuu monilta neuvojilta unohtuvan.

Pah, väärä järjestys...

...siis kun ennen joulua ja edellä mainittuja nisse-tonttuja tulee vielä puodin synttärit. ;))

Viime vuonna pidettiin synttäriarvonta ja voittaja sai tuolloin Toivekoti & Puutarha -lehden vuosikerran. Samanlainen pieni palkinto voisi tänäkin vuonna olla, kerran (vuodessahan) ne synttärit vain on, lehti ilahduttaa koko vuoden (oi, ihan kuin mainos). ;)

Viimevuotiseen valittu lehti on tosi kiva, mutta ihan vain vaihtelun vuoksi, ettei nyt vaan juututa rutiiniin, kokeillaan joku toinen tällä kertaa. En vaan ole päättänyt, mikä...  Glorian koti? Maalaisunelma? Talo ja Koti? Sisustusaiheinen, tottakai, vaihtoehtoja vain on niin monta hyvää. Ehkä sitä täytyy kysyä FB:n puolella.

Piti ihan käydä tarkistamassa. Neljä vuotta jo tulossa täyteen. Mahtava juttu, kiitos siitä kuuluu teille kaikille puodissa pyörähtäneille. ♥

Melkoisen hulppeat synttärikahvit olisi nämä. Nam!
(Tämä ei ole normaali aamupalani (jos joku erehtyi luulemaan ;)) vaan kuva on napattu täältä.)

"Mihin siinä oikein aikaa menee"

Tavallinen työsarka näyttää suunnilleen tältä.

Minulta on kysytty, mihin tässä nyt aikaa menee. Verkkosivuthan vaan olla möllöttää eikä niitä tarvitse joka päivä avata, kuten "oikeaa" kauppaa. ;)

Usein kirjanpito kuvitellaan kaikkein työllistävimmäksi osaksi. Mutta itse asiassa se vähiten minun aikaani vie, kun kirjanpidon hoitaa tilitoimisto.

Laitetaans listaa, mitä muuta tässä täytyy hoitaa.

- tilausten pakkaaminen ja kuljettaminen Postiin ja Matkahuoltoon
- sähköposteihin ja kyselyihin vastaaminen
- ostotilausten tekeminen (myytävät tuotteet ja pakkausmateriaalit), saapuneiden tuotteiden purkaminen lavoilta ja paketeista
- tuotteiden lisääminen sivuille; valokuvaaminen (ennen kuvausta mm verhot ja tyynyliinat on silitettävä), valokuvien muokkaaminen oikeaan kokoon, tuotteiden mittaaminen, tuotekuvausten kirjoittaminen
- sivujen muu ylläpito; ulkoasun kuvien ja tekstien päivittäminen, uutisten kirjoittaminen, loppuunmyytyjen tuotteiden siivoaminen pois yms
- varastokirjanpito, varaston järjestäminen 
- inventaario (onneksi vain kerran vuodessa)

Ja usein myös tältä.

- laskujen maksaminen
- reklamaatioiden käsittely ja esim kadonneiden lähetysten kohtalon selvittäminen
- Facebook-sivun ja blogin päivittäminen (tämä kyllä on aika vähiin jäänyt)
- mainostaminen (Googlessa), sähköpostimarkkinointi, kampanjoiden yms ideointi (viime aikoina jäänyt kovin vähälle tämäkin)
- kuittien toimittaminen kirjanpitäjälle

Perustamisvaiheessa meni myös paljon aikaa käytännön selvittelyihin: softan, palveluntarjoajan, maahantuojien ja tukkumyyjien vertailuun. Liian mutkikas ja "käsinpäivitettävä" verkkokauppaohjelmisto vei ihan hirveästi aikaa, onneksi se on jo vaihtunut nykyiseen. Liian kimurantit tuotteet vievät todella paljon aikaa, pakkaaminen kun on hidasta muutenkin, ja särkyvien pakkaaminen eritoten. Vasta kantapään kautta on oppinut, että aikaakin pitää osata käyttää oikein, tai se loppuu kesken.

Kuvien lähteet: kuva 1, kuva 2

Arvonnassa onni potkaisi...

Korin reunalla heilumassa Sigurd, Sidsel, Selma ja Samuel.

Tänään puoliltapäivin arvottiin Toivekoti & Puutarha -lehden vuosikerta, voittajaksi satojen joukosta nousi Maria Toivonen.
Onnittelut! :)

Vastaanotto tällaiselle lehtiarvonnalle oli todella kiva, taidanpa ottaa vuosipäivän perinteeksi. Tämä oli siis Ensimmäinen Jokavuotinen Synttäriarvonta.

Toisesta arvonnasta vinkkaan tässä samalla, Lilianna Lehdokin blogissa uutta kotia etsii nisse-tonttu Sigurd (kuvassa vasemmalla). Voit käydä osallistumassa tästä.

Tervetuloa myös uudet lukijat! :)
Vähitellen Joulua kohti siirrytään, ja seuraavassa postauksessa onkin sitten jouluaiheista kimallusta.

t. Saara

Mokalista

Mietin päivänä muutamana, mitkä asiat ovat onnistuneet menemään pieleen tässä verkkokauppiaana ollessa. Suurin osa itse maalaamistani kauhukuvista ei onneksi ole toteutunut, olisi varmaan jäänyt puotipuksun ura lyhyeen.

Alkumetreillä murehdin, että lähettäisin vääriä paketteja väärille ihmisille, tai tuotteista ei pidetä alkuunkaan ja saan kaikki asiakaspalautuksina takaisin, tai että kukaan ei löydä sivuille, tai sivut kaatuvat, tai verottaja vetää maton alta, tai saan selvittää kadonneita lähetyksiä kokoajan, tai, tai, tai...

Pieni lähdössä maailmalle.       Kuvan lähde

Alkuun myös huolehdin ihan tosi paljon, että en saa pakattua tuotteita niin, että ne kestävät kuljetuksen. Pakkasin ja teippasin ja käärin ja rullasin. Sovittelin tuotteet pahvilaatikkoon, sitten vaihdoin isompaan laatikkoon, jotta saan vielä enemmän pehmusteita reunoille, jne.
Voi arvata, että tilausten pakkaamiseen meni todella paljon aikaa. Vähemmälläkin souvilla pärjää nyt, kun olen tajunnut, ettei lähetyksiä sentään prässin läpi ajeta.

Sitä sen sijaan en osannut pelätä, että pakkaan liian vähän tai liian monta tuotetta asiakkaalle. Siis voiko sen helpompaa olla, kuin laskea 1,2,3... no ilmeisesti helpompiakin tehtäviä on, sillä muutaman kerran olen onnistunut sotkemaan numerot.

En myöskään osannut pelätä, että tuote voisi olla rikki jo tehdaspakkauksessa. (Mikä oli tietenkin hölmö oletus.)
Nykyään aikaa menee vähemmän itse pakkaamiseen, mutta enemmän tuotteiden läpikäymiseen.

Olen myös onnistunut sotkemaan vastaanottajan etunimen - mikä on ihan hirmunoloa. Kun kuitenkin tiedän, ettei tule kovin huomioonotettu kuva asiakkaana, jos ei myyjä edes nimeä osaa oikein.


...Tässä ensinnä mieleen tulleita - ja koska olen hyvin hajamielinen kaikesta yrittämisestä huolimatta, niin varaan Mokalistalle vielä osan kaksi. (Toivottavasti jatko-osan ilmestyminen vie kuitenkin hyvin pitkän ajan).

Sitä kauhulla odotellessa, ;))
syysterveisin, Saara

Kiitos palautteesta :)

Nyt puodissa on ollut muutamia viikkoja käytössä luotettava.fi -palautekanava, ja muutamia arvosteluja olen sitä kautta saanutkin.

Aiemmin haalin palautetta yhteydenottolomakkeen kautta, ja siellä oli alkuun tosi hiljaista. Kunnes laitoin siellä kuukausittaisen arvonnan pystyyn. Palautemäärä nousi useisiin satoihin kuukaudessa, mutta 99% palautteenantajista ei ollut koskaan asioinutkaan puodissa, osallistuivat vain arvontaan. :/

Nykyisessä palautesysteemissä kuka tahansa, myös "ohikulkija" voi peukuttaa.
Facebookiin kirjautunut voi antaa kirjallista palautetta omalla nimellään.
Ja puodista tilannut voi antaa "tähtiä" asteikolla 1-5 sekä kirjallisen palautteen, omalla nimellä tai nimimerkillä.

Palautteet ovat laittaneet myös miettimään miten asiakaspalvelu ymmärretään, ja miten eri tavoin se koetaan verkkokaupassa. Verkkokaupan asiakaspalvelua ovat näkyvillä olevat toimituskulut, toimitusehdot, riittävät tuoteselostukset, ohjeet mahdollisille palautuksille, sähköpostikirjeenvaihto, tilausvahvistuksen toimittaminen,...
Joillekin miinus voi olla konkreettisen asiakaskohtaamisen puuttuminen.
Kasvokkain kun ei tavata ja valitettavasti en voi puhelinnumeroa pitää esillä (vaikka kuluttajavirasto näin ohjeistaa), sillä olen töissä myös puodin ulkopuolella, enkä sen vuoksi voi pitää säännöllistä puhelinaikaa.

***

Lämmittää kyllä mieltä, kun jotain on osannut tehdä oikein, ja että asiakas näkee vaivan kirjoittaakseen tästä vielä takaisinpäinkin. Kiitos ihan kaikille palautetta antaneille! :)

Helteisen aurinkoista heinäkuuta kera köynnösruusujen, :)

t. Saara

Pieni yritys, kiva yritys?

  Kuvan lähde

Seurailen aika tiiviisti mitä yrittämisestä kirjoitellaan, tai millainen ilmapiiri on yrittämisen suhteen. Mietin kovasti suhtautumista myös kun laitoin nettikaupan yhteyteen blogin pystyyn, onkohan se hyvä vai huono juttu... yrittämisen alleviivaaminen ei aina saa positiivista vastakaikua.
Viimeisin silmiin osunut blogikirjoitus, Miksi pieni olisi kaunista, sai taas miettimään tätä aihetta... ainakaan hyvin ei saisi blogistin mielestä mennä, muuten ärsyttää kovin monia. Menestystarinoista ei pidetä, ja jos sattuu pärjäämään, niin naapuria alkaa närästämään.

Vain pienikö on sitten kaunista? Pieni yritystoiminta voi olla helpommin lähestyttävää, kun se on vähän kotikutoista (ainakin minulla näin), sympaattista kun on vähän "yritelty", ja kompastumisia odotetaan mielenkiinnolla, kun niitähän tulee. ;))
Kuitenkin yrittäjistä usein puhutaan kuin yhtenä, kollektiivisenä joukkona, näkemättä eroa pienen ja ison yrityksen välillä. Siinä on suuri ero, onko johdettavana vain "minä itte" vai lisäksi kymmeniä tai satoja muita.


Olen tässä bloggailukuukausien aikana huomannut, että aiheeseen on vaikea tuoda mitään uutta, yrittämisestä puhutaan ja kirjoitetaan jo paljon. Asiakaspalvelusta ja markkinoinnista kirjoitetaan jo ihan tosi paljon. Onhan tarjottavana sentään oma näkökulmani, joka kyllä tuppaa helposti kääntymään pelkäksi ruikutukseksi ...on kiire, on tekemistä, paperityöt seisoo. Yritän varoa valittamasta liikaa, koska se ei ole koko totuus. Oikeasti kun tykkään tästä työstä. Ehkä ruikuttaminen näppiksen äärellä johtuu siitä, ettei yksin töitä tekevällä ole sellaisia työkavereita, joille nämä ongelmat olisivat samoja, eikä ketään kahvinkeittimen luona kelle valittaa, niin tulee toisinaan valitettua tänne lukijoille. (Pah, sehän on tylsää luettavaa! Yritän jatkossakin säädellä valittamisen määrää!)

Silläkin uhalla, että yritysblogina alkanut kahvihuone kääntyy koti-, sisustus-, kahvinkeitto- ja luontokuvajuttujen kautta arvontavinkkiblogiksi, laitan vielä yhden arvontavinkin, kun se nyt aiheeseen sopii: nyt voit voittaa oman osakeyhtiön. http://vaikeintaonaloittaminen.fi/

...en kuitenkaan ihan allekirjoita, ettäkö aloittaminen olisi kaikkein vaikeinta. Vaikeampaa on saada toiminta plussan puolelle. Mutta mikä jottei sekin helpotu, jos tuon tarjotun mainoskampanjan voittaa itselleen. ;)

Hyvää viikonloppua, :)
t. Saara

Yks kaks koli neli

Vuoden ikävin rumba eli inventointi... taas päätän pitää kaiken paremmin järjestyksessä ja kehitellä "jotain" mikä vähän auttaisi tässä ruljanssissa.
Siis vaikka onhan nuo järjestyksessä, noinnniinkuin paikoillaan, ja omissa laatikoissaan, ja laatikot hyllyissä, mut mut...
miten säästyis siltä että pitää kahlata kaikki läpi. No eipä kyllä mitenkään...
Onneksi on sentään jo käyty läpi lootat ja laskettu helmitaulumenetelmällä läpi, kirjattu koneellekin suurin osa, loppusuora häämöttää! Mutta ajatus alkoi jo oikeasti "vähän" jumittaa. Hetkeksi ulos raikkaaseen ilmaan...



Ulkona oli ihan hitsin kylmä, vaikka miinusasteita olikin vain muutama. Piti ottaa vielä muutama kuva lenkkikaverista, jolle ei koskaan ole liian kylmä; mitä kylmempi, sen paremmin se tuntuu viihtyvän!





Ylempään kuvaan, jossa pää näyttää olevan linkouksessa, pitäisi vielä liittää äänitehosteet "aarf, aarf, aarf".

Nyt takaisin töihin...
mukavaa viikonloppua ;)
t. Saara

Vanhat pois ja uutta tilalle

Se on varmaan se hamsterigeeni, kun huomaa että joskus on vaikea luopua tavaroista, joistain tietyistä nyt ainakin, ja vieläpä sitten ryhdyin tällaiselle alalle... pitäisi laittaa punakynällä ylös ne ajat, kun on laitettava hännänhuiput alekoriin. Vaikka vähän kirpaiseekin. ;) Ja siitä ei sitten lipsuttaisi. Otan siis mallia isommista, ja laitan kausialen nyt pystyyn.
Se on kyllä onneksi näin e-kaupassa vähän helpompi juttu, se tavaroiden "kantaminen" alekoriin, kuin ihka isossa kaupassa.

Uutta tuleekin nyt viikottain, joten tilan raivaaminen onkin paikallaan.
Lokakuun aikana on odotettavissa pientä sisustustavaraa mm Weisteeltä, tekstiileitä Ruotsin puolelta... Olikohan koristepalikoitakin tulossa nyt vaiko marraskuulla...? Hmm... (pistä muistiin: ensi vuodelle hankit kunnon viikkokalenterin) Tarkkaa aikaa ei kaikille erille ole tiedossa, mutta "tässä joskus" ja "näillä näppäimillä"...

Kuulin, että jossain olisi jo joulu aloitettu? Ihan en vielä lokakuussa osaa asennoitua joulufiiliksiin, mutta talvisempaa ulkoasua täytyy jo miettiä. Taidetaan sitten pukea puoti siniseen sävyyn, pitkästä pitkästä aikaa. Ja sitä odotellaan me nyt vielä marraskuulle. :)

Tunnelmallisia syysiltoja,
t. Saara

Hyvää synttäriä, BR! :)

Me ollaan nyt kaksi vuotta. Sehän tuntuu hirveän lyhyeltä ajalta, ai vasta kaksi vuotta on mennyt... eihän se ole yrityksen iäksi mitään... ja toisaalta tähän on mahtunut jo vaikka kuinka ja paljon. Kaksivuotias pysyy jo varmasti jaloillaan eikä heti varsin muksahda nurimmiten. Tämäkin synttärisankari alkaa myös jo seistä omillaan, vaikka pahaan taantumaan syntyikin.
Tai niin ainakin viisaammat osaavat sanoa.

Kuluneen vuoden aikana on availtu ovia Eurooppaan ja kävijämäärät ovat olleet tasaisesti kasvussa, mikä tuntuu aika merkilliseltä... markkinointi kun on niin huonoissa kantimissa edelleen, myönnän. Ja mitäs opiskelinkaan silloin joskus... höm.

Uusin ystävämme, tanskatar Miss Étoile sanoo niin sopivasti; Life is sweet. Yksinkertaisesti. Se on, kun sen antaa olla. Jospa itsekin osaisi olla ottamatta stressiä melkein joka asiasta, tähän asti kun on jo päästy.

Olen ylpeä tästä kaksivuotiaasta, sehän osaa sittenkin. :) Isot kiitokset kaikille, jotka olette käyneet katselemassa, ostamassa, "hypistelemässä" tai muuten vaan laittaneet viestiä.

Synttäriterveiset kaffen ja keksien kera, :)
Saara

Melkein kuin loma :)

Ollut ja mennyt satamalakkoilu on rauhoittanut tätä puodinpitoakin jossain määrin. Uusia tuotteita ei ole tarvinnut suurin määrin sivuille päivitellä, mutta kyllä tässä odottelen jo että koskahan ne kuormalavalliset pihaan ennättää. Sitten on jo hyvästit tälle leppoisalle ololle ...jotta ei aika kävisi pitkäksi (no eihän se koskaan... ;)) niin aloitin uuden urakan... sivuja olen pikkuhiljaa saanut englannistettua, ja kun oma tankeroenglanti ei näyttänytkään kovin kivalta - niin loppujen lopuksi päätinkin vielä ottaa ammattilaisen avuksi.
Huhtikuun puolella on tarkoitus avata ovet myös Suomen ulkopuolisille asiakkaille, ei karmit kaulassa maailmanvalloitusmeiningillä kuitenkaan ;) vaan ensin alkuun varovainen askel ihan vain Eurooppaan. Tervetuloa, Bienvenue. ;))

Normipäivä, normipäivä.

Kummasti se koko päivä menee johonkin. Tänään on lavallinen tavaraa purettu varastoon ja kuvattu, pienennetty kuvat ja päivitetty teksteineen sivuille, viety viikonlopun tilaukset postiin ja ilmoitettu vastaanottajille, käyty laittamassa yksi postaus feisbuukkiin ja metsälenkilläkin pyörähdin.
Päivä menee nopeasti, kun tekee jotain mistä tykkää.
Eli normipäivä, hyvä päivä! :)

Vielä kun joku siivoaisi.

Tyhjä kangas

...tuttu ongelma kaikille, jotka piirustusta ovat harrastaneet. Mistä aloittaisin?
Vihdoin päätin (ja sain aikaiseksi) laittaa täten pystyyn puodin oman blogin, jota on jo ehditty toivoakin. Paineita niskassa siis. ;) Mistä mielenkiintoisesta sitä sitten kirjoittaisi... Pienyrittäjän arki kun ei nyt ole kovin erikoista, tai ei ainakaan jännittävää; työntäyteistä ja usein niin kiireistä, vaikka sitä ei hetimmiten ehkä uskoisi. Etenkin kun kyseessä on verkkokauppa. Ehkäpä näistä tavallisista kiireistä ja muusta asiaan liittyvästä voisin tarinoida - jos ei muuten niin itselle muistiinpanoiksi, missä ollaan ja minne mentiin. Vuosien päästä voinen sitten ihmetellä, mitä on tullut tehtyä... ja mitä olisi voinut tehdä toisin? (Ikuinen "optimisti", hih!)
Eli tälle tyhjälle kankaalle maalailen kuvaa pienestä puodistani, vaan onpa tämä alku hankalaa. ;)

Mutta jospa siirryn asiaan, ensimmäiseen Ihan Oikeaan Asiaan tältä vuodelta; sattuipa olemaan vapaa viikonloppu Forma-messujen aikaan, ja lumituiskuisesta (todella, todella huonosta) ajokelistä huolimatta käytiin paikan päällä pyörähtämässä. Matka ihmisten ilmoille meni hitaasti, perillä sitten "juostiin läpi" vilkaisemassa miltä kevät näyttää ja mitä on luvassa... tarjonta on edelleen valtaosaltaan hyvinkin romanttista ja rustiikkista. Modernimpi tyylisuunta oli auttamatta paitsiossa, vaikka sitäkin toki löytyi! Ihastuin kotimaisiin, suloisen pastellisävyisiin lasten vuodevaatteisiin, näitä nähdään puodin puolella keväämmällä aivan varmasti. Valurautaa ja wanhanajanpatinaa on luvassa myös, voisipa melkein sanoa että tuttuun tapaan!
Siinä kiirehtiessä osastolta toiselle, kävi häivähdyksenä mielessä, mihin jäi viime vuoden messuteemana ollut Slow? Toivottavasti se ei ole ihan unohtunut; että edes pääosin kiireetön elämä, itse lähiruoasta tehty arkiruoka ja leppoisa yhdessäolo ovat niin itsestäänselvä osa meidän tavallisessa arjessa, että slow lifen mainostaminen ei vain ole tarpeen.

...aloitetaan sillä, että otetaan kuppi kahvetta!
terkkusin Saara