Viimeinen kesäviikonloppu & Qwenselin kahvila

Kävimme katselemassa purjelaivoja Culture Tall Ship´s  -tapahtumassa... onhan ne vaan aina yhtä hienoja!

 Kuvia ei tullut juurikaan otettua tällä kertaa, ehkä pitäisi useamminkin tehdä niin, että nauttii vain näkemästään eikä keskity epäolennaiseen, siihen kameran oikeinpäin pitämiseen.

Purjelaivojen lisäksi, kahvisiepon mieleen jäi vähintään yhtä hyvin  Cafe Qwensel.

Aurajoen rannalla on punainen vanha puutalo, jossa on harmaat ikkunaluukut. Tämän Apteekkimuseon takana on, ihan kuin piilossa, idyllinen pihapiiri 1700-luvulta.

Porttikongista kuljetaan sisäpihalle...

...ja eteen aukeaa näkymä keskeltä Turkua. ;) 

(Miten voikaan löytyä tällaista ihan keskeltä kaupunkia.)

Punaisten puutalojen keskellä kelpasi kaffetta maistella.:)

Myös kesäkahvilan tarjoomukset olivat wanhan ajan henkeen tehtyjä. Omppupiirakka oli suussasulavaa, palvelu ystävällistä, siellä täytyy käydä uudestaan. Monta kertaa.
Ja tosiaan, kolme yötä syksyyn on, laskin aivan itse äsken... Eli syyskuun puolella kuullaan taas, :)

t. Saara

Elokuun kuutamoilla

Jo astuttiin elokuun puolelle, miten aika valuukaan sormien välistä...

Nyt täällä ovat jo ne elokuun tunnelmalliset ja tummuvat illat, ja heinäsirkkojen loppukesän yökonsertit. Sirkkojen äänen määrästä päätellen konsertit ovat viimeistä paikkaa myöten loppuunmyydyt...  melkein trooppinen on tuo siritys :)

Synttärini olivat nyt elokuussa, enpä niitä ehtinyt erityisesti juhlia (jos niitä nyt enää muutenkaan juhlittaisiin, heh!). Muistan kun olin pieni ja yhden kaverini äiti sanoi syntymäpäivästäni, oi, ihanaa kun saat juhlia elokuun kuutamoilla! En tajunnut tuota lausetta silloin ollenkaan, kun taisi nukkumaanmenoaikakin silloin olla paljon ennen kuun nousua... ;) (...Ja nyt on jo niin wanha että nukahtaa muuten vaan niin aikaisin, ettei kuuta paljon ihastella...:)

Kiire on ollut (taas), kun uutta tavaraa on tullut harva se päivä, joten olen mennyt viimeaikoina kuin viitapiru pahvilaatikoiden välissä...

 

Jokunenkin kuormalavallinen uutuuksia on saatu järjestettyä hyllyille ja suurin osa valokuvattu esille... ihan viimeisimpänä näitä Lyhtytalon ihania tunnelman tuojia. Vielä jokunen heppa-aiheinen torkkupeitto odottaa kuvaajaa.

Tunnelmallista alkusyksyä, :)

t. Saara

Burgundy Rosen kasvihuoneesta

Eli oikeasti vain pihalta... keskikesän värejä :-)

Sateessa räystynyttä aniliininpunaista. 

Alareunassa pilkottavat keltaiset ja oranssit siperianunikot ovat tietenkin valittu sävy sävyyn tässä kukkapenkissä asuvien rantakäärmeiden kanssa.

Lisää sateen alla väsynyttä sakkia.

Aniliininpunaisella pionilla ei ole nimeä, 

mutta se on asunut samalla paikalla varmaankin kymmeniä vuosia...

Tällä pionilla sen sijaan on nimi, Charlie´s White.

Keskusta on täynnä sulkia. 

Tälläkin on nimi, Moonriver. 

Ei uskoisi että muuttuu vielä kuunsillan sävyiksi tuo. ;))

Sarah Bernhardt. Tuoksuu parfyymilta...

Angel´s Cheeks toissapäivänä...

Ja tänään. 

Ihan kuin hattaraa, tai kermavaahtoa, tai pumpulia, silkkisen pehmeää...

...kyllä se on kermavaahtoa, mansikalla värjättyä.

Ja "hyvin hoidetuista" kukkapenkeistä löytyy myös näitä. 

Kaikki muut paitsi aniliininpunainen vanharouva (ja ahomansikat) ovat 

löytäneet tiensä meille Pionien kodista Taivassalosta.  

En uskalla käydä siellä, sillä meille ei taida enempää pioneita mahtua.

(Haluaisin kyllä lisää valkoisia...)

Hyvää Juhannusta vielä kaikille. :))  t. Saara

Upea luonto oven takana

Talvi oltiin niin tiiviisti lumen keskellä, että ympäröivä maisema melkein unohtui neljän seinän ulkopuolelle - melkein, sillä naavapartaisen aarniometsän laidalla luonto ei koskaan ole oikeasti kovin kaukana. Kesällä on kuitenkin päässyt nauttimaan ihan todella luonnosta, muutoinkin kuin vain ikkunan läpi. Meren rannalla, rutikuivassa käppyrämäntyisessä metsässä, paahteisella kalliolla... Saaristomeren luonto on kaunista, välillä eksoottistakin, kun on osan elämästään sisämaassa asunut. Jättiläisen kivenheiton päässä meiltä kotoa, saariston rengastien varrella on Lenholman luontopolku, jossa asustaa ikivanhoja tammia, ja tammien keskellä ties mitä eläimiä - taitaa olla ainakin mäyriä, kauriita ja korppeja.

Ja sieltä "enttien" keskeltä kun siirtyy aavan meren rannalle... olen aina tykännyt meren tuoksusta ja lokeista. Joillekin ne lokit tuovat kyllä mieleen jotain ihan muuta kuin suolaisen raikkaan tuulen ja aallokon ;) ...Lyhyen kesäloman aikana yritin saada meduusoita kiinni kameralla, mutta johtuisiko helteistä, etteivät näyttäytyneet pintavesissä... tosin viimeksikin näin niitä niinkin myöhään kuin lokakuun alkupäivinä, joten täytynee odotella viileämpiä vesiä.

Tuntuu useinkin upeita maisemia tai jotain pientä luonnon yksityiskohtaa ihastellessa siltä, että tämän säilymiseksi pitäisi tehdä enemmän, vaan mitä? Kesäloman loppumetreillä onnistui kuitenkin auringossa kypsymään ajatus, että elokuun aikana autetaan Itämerta. Vaikka ollaankin vain pisara meressä, mutta pienistäkin puroista jotain kertyy, kuulemma.

Lenholman luonnonsuojelualue ja laitumia

Tammihaka

Näyttää hiljaiselta, mutta siellä on piilossa jotakuin satoja lintuja.

Yksi monista "enteistä". Mittasuhteet eivät näy tässä mitenkään oikein...

...ikää on monen monituisia vuosia, parrakkaista oksista,
rypyistä ja juonteista päätellen.

Auringonvalo ei ole ylettänyt puunjuurelle pitkään aikaan.

Yhtäaikaa sileä ja rosoinen rantakallio;
kalliolla ei aaltojen vietävänä kasva mitään...

...pinnan alla sen sijaan on ihan eri juttu.
Osa levistä kertoo hyvää tarinaa, osa huonoa.

Airiston aavaa ulappaa...

...ja upea hellekesä!