Talvi oltiin niin tiiviisti lumen keskellä, että ympäröivä maisema melkein unohtui neljän seinän ulkopuolelle - melkein, sillä naavapartaisen aarniometsän laidalla luonto ei koskaan ole oikeasti kovin kaukana. Kesällä on kuitenkin päässyt nauttimaan ihan todella luonnosta, muutoinkin kuin vain ikkunan läpi. Meren rannalla, rutikuivassa käppyrämäntyisessä metsässä, paahteisella kalliolla... Saaristomeren luonto on kaunista, välillä eksoottistakin, kun on osan elämästään sisämaassa asunut. Jättiläisen kivenheiton päässä meiltä kotoa, saariston rengastien varrella on Lenholman luontopolku, jossa asustaa ikivanhoja tammia, ja tammien keskellä ties mitä eläimiä - taitaa olla ainakin mäyriä, kauriita ja korppeja.
Ja sieltä "enttien" keskeltä kun siirtyy aavan meren rannalle... olen aina tykännyt meren tuoksusta ja lokeista. Joillekin ne lokit tuovat kyllä mieleen jotain ihan muuta kuin suolaisen raikkaan tuulen ja aallokon ;) ...Lyhyen kesäloman aikana yritin saada meduusoita kiinni kameralla, mutta johtuisiko helteistä, etteivät näyttäytyneet pintavesissä... tosin viimeksikin näin niitä niinkin myöhään kuin lokakuun alkupäivinä, joten täytynee odotella viileämpiä vesiä.
Lenholman luonnonsuojelualue ja laitumia 
Tammihaka 
Näyttää hiljaiselta, mutta siellä on piilossa jotakuin satoja lintuja. 
Yksi monista "enteistä". Mittasuhteet eivät näy tässä mitenkään oikein... 
...ikää on monen monituisia vuosia, parrakkaista oksista,rypyistä ja juonteista päätellen.
Auringonvalo ei ole ylettänyt puunjuurelle pitkään aikaan.
Yhtäaikaa sileä ja rosoinen rantakallio;kalliolla ei aaltojen vietävänä kasva mitään...
...pinnan alla sen sijaan on ihan eri juttu.Osa levistä kertoo hyvää tarinaa, osa huonoa.
Airiston aavaa ulappaa...
...ja upea hellekesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti