Mietin päivänä muutamana, mitkä asiat ovat onnistuneet menemään pieleen tässä verkkokauppiaana ollessa. Suurin osa itse maalaamistani kauhukuvista ei onneksi ole toteutunut, olisi varmaan jäänyt puotipuksun ura lyhyeen.
Alkumetreillä murehdin, että lähettäisin vääriä paketteja väärille ihmisille, tai tuotteista ei pidetä alkuunkaan ja saan
kaikki asiakaspalautuksina takaisin, tai että kukaan ei löydä sivuille, tai sivut kaatuvat, tai verottaja vetää maton alta, tai saan selvittää kadonneita lähetyksiä kokoajan, tai, tai, tai...
Alkuun myös huolehdin ihan tosi paljon, että en saa pakattua tuotteita niin, että ne kestävät kuljetuksen. Pakkasin ja teippasin ja käärin ja rullasin. Sovittelin tuotteet pahvilaatikkoon, sitten vaihdoin isompaan laatikkoon, jotta saan vielä enemmän pehmusteita reunoille, jne.
Voi arvata, että tilausten pakkaamiseen meni todella paljon aikaa. Vähemmälläkin souvilla pärjää nyt, kun olen tajunnut, ettei lähetyksiä sentään prässin läpi ajeta.
Sitä sen sijaan en osannut pelätä, että pakkaan liian vähän tai liian monta tuotetta asiakkaalle. Siis voiko sen helpompaa olla, kuin laskea 1,2,3... no ilmeisesti helpompiakin tehtäviä on, sillä muutaman kerran olen onnistunut sotkemaan numerot.
En myöskään osannut pelätä, että tuote voisi olla rikki jo tehdaspakkauksessa. (Mikä oli tietenkin hölmö oletus.)
Nykyään aikaa menee vähemmän itse pakkaamiseen, mutta enemmän tuotteiden läpikäymiseen.
Olen myös onnistunut sotkemaan vastaanottajan etunimen - mikä on ihan hirmunoloa.
Kun kuitenkin tiedän, ettei tule kovin huomioonotettu kuva asiakkaana,
jos ei myyjä edes nimeä osaa oikein.
...Tässä ensinnä mieleen tulleita - ja koska olen hyvin hajamielinen kaikesta yrittämisestä huolimatta, niin varaan Mokalistalle vielä osan kaksi. (Toivottavasti jatko-osan ilmestyminen vie kuitenkin hyvin pitkän ajan).
Sitä kauhulla odotellessa, ;))
syysterveisin, Saara
