19. huhtikuuta 2011

Mistä tietää että kevät on täällä?



Harmaista ikkunoista, venyneistä versoista...


 Ensimmäisistä ujoista sinivuokoista...


Ja siitä, että autiomaa alkaa vähitellen vihertää.


Murattikin selvisi talven yli!


Tähän kasvaa vanha ja suuri pioni, kuten
joka kevät, luultavasti jo kymmenien vuosien ajan...

Odotin hetkenä minä hyvänsä, kun konttasin maassa ja versoja tsuumailin, milloin vastaan kurkistaa keltaposkinen kaveri. Eipä kurkistanut, rantakäärmeet taitavat odottaa vielä lämpöisempää ilmaa. Onneksi, olisi varmaan mennyt kamera väärään kurkkuun... ennenkuin heihin taas tottuu. ;)

Aurinkoisia kevätpäiviä,
t. Saara

16. huhtikuuta 2011

Pieni yritys, kiva yritys?


Seurailen aika tiiviisti mitä yrittämisestä kirjoitellaan, tai millainen ilmapiiri on yrittämisen suhteen. Mietin kovasti suhtautumista myös kun laitoin nettikaupan yhteyteen blogin pystyyn, onkohan se hyvä vai huono juttu... yrittämisen alleviivaaminen ei aina saa positiivista vastakaikua.
Viimeisin silmiin osunut blogikirjoitus, Miksi pieni olisi kaunista, sai taas miettimään tätä aihetta... ainakaan hyvin ei saisi blogistin mielestä mennä, muuten ärsyttää kovin monia. Menestystarinoista ei pidetä, ja jos sattuu pärjäämään, niin naapuria alkaa närästämään.

Vain pienikö on sitten kaunista? Pieni yritystoiminta voi olla helpommin lähestyttävää, kun se on vähän kotikutoista (ainakin minulla näin), sympaattista kun on vähän "yritelty", ja kompastumisia odotetaan mielenkiinnolla, kun niitähän tulee. ;))
Kuitenkin yrittäjistä usein puhutaan kuin yhtenä, kollektiivisenä joukkona, näkemättä eroa pienen ja ison yrityksen välillä. Siinä on suuri ero, onko johdettavana vain "minä itte" vai lisäksi kymmeniä tai satoja muita.


Olen tässä bloggailukuukausien aikana huomannut, että aiheeseen on vaikea tuoda mitään uutta, yrittämisestä puhutaan ja kirjoitetaan jo paljon. Asiakaspalvelusta ja markkinoinnista kirjoitetaan jo ihan tosi paljon. Onhan tarjottavana sentään oma näkökulmani, joka kyllä tuppaa helposti kääntymään pelkäksi ruikutukseksi ...on kiire, on tekemistä, paperityöt seisoo. Yritän varoa valittamasta liikaa, koska se ei ole koko totuus. Oikeasti kun tykkään tästä työstä. Ehkä ruikuttaminen näppiksen äärellä johtuu siitä, ettei yksin töitä tekevällä ole sellaisia työkavereita, joille nämä ongelmat olisivat samoja, eikä ketään kahvinkeittimen luona kelle valittaa, niin tulee toisinaan valitettua tänne lukijoille. (Pah, sehän on tylsää luettavaa! Yritän jatkossakin säädellä valittamisen määrää!)

Silläkin uhalla, että yritysblogina alkanut kahvihuone kääntyy koti-, sisustus-, kahvinkeitto- ja luontokuvajuttujen kautta arvontavinkkiblogiksi, laitan vielä yhden arvontavinkin, kun se nyt aiheeseen sopii: nyt voit voittaa oman osakeyhtiön. http://vaikeintaonaloittaminen.fi/

...en kuitenkaan ihan allekirjoita, ettäkö aloittaminen olisi kaikkein vaikeinta. Vaikeampaa on saada toiminta plussan puolelle. Mutta mikä jottei sekin helpotu, jos tuon tarjotun mainoskampanjan voittaa itselleen. ;)

Hyvää viikonloppua, :)
t. Saara

8. huhtikuuta 2011

Sirpaleen verran onnea

Kaikki varmasti tietävät sananlaskun... tuleeko onnea sitä enemmän, mitä enemmän tulee sirpaleita? Onnea ei nyt sitten tullut kuin ihan vähän, yhden lohkeaman verran. Onneksi tuo lohjennut partaveitsimäinen lasisoiro ei ollut pudonnut lattialle tassujen sekaan.
 Rikki on, ihan kuvan kanssa. 

Lasikupu oli pysynyt ehjänä mikron päällä (hullu! ajattelen nyt) jo viikkotolkulla. Se "etsi paikkaansa" eli en raaskinut pistää kaappiinkaan, kun sinne se olisi unohtunut... enkä keksinyt sille käyttöäkään, joku taimien kasvatus oli ajatuksissa joskus, mutta toteutus ... öh, "haki muotoaan". Lasikupu sitten "löysi paikkansa" mikron vierestä keittiötasolta, johon sen oli koiranrotkale tönäissyt. Alta se ei ollut löytänyt mitään syötävää, vaikka ruoka varmaan toiveissa oli. (Jos lasin läpi ei näy mitään herkkuja, niitä saattaa silti löytyä, jos lasin kaataa nurin. Koirathan ovat Superneroja.)

 En oo koskaan mitään tehnyt ikinä.

No vähän tönäsin, ku mulla oli pikkasen nälkä.

Ehkä onni oli siinä, ettei tosiaan hajonnut mitään muuta kuin lasia, mutta harmi sekin. Ostin sen joskus ensimmäisinä vuosina täällä asuessa, putiikista Tre Små Rum. Putiikki on sittemmin muuttanut, vielä entistä idyllisempään ympäristöön. Lienee ensimmäisiä ellei ihan ensimmäinen? valkoisen shabby chic -tyylin tuojista Suomeen. 
Aasinsilta ei ollut tarkoituksellinen, mutta sellainenhan tähän tuli... siispä, toivottelen enemmänkin kuin sirpaleen verran onnea kaikille, jotka Lilianna Lehdokin blogissa käyvät osallistumassa. ;)) Arvonta on vielä 11.4. asti ja palkintona tällä kertaa on 50 euron lahjakortti BR:lle.
Onnea ja lycka till, :)

t. Saara